Väsynyttä päivää

Ulkona on harmaata, kotonakin aika pimeää.
Hemulia kiukuttaa ja äitiä väsyttää.

Kahvi ei nyt auta tähän koomaan eikä lastenlaulut muistu mieleen.
Mepä siis kuunnellaan Cheekiä ja koitan pitää silmät auki etten nukahda.

Vielä 7 tuntia että mies pääsee kotio... Nää hänen viikonloppu vuorot on tylsimpiä, vieläpä sunnuntaille ja tälläiselle harmaalle ilmalle sattunut vuoro on ihan arsesta.
Ei huvittais uloskaan lähteä vaikka raitis ilma tekisi terää ja tuo pieni kiukkuiitakin saisi paremmat unet vaunuissa.

Vielä yksi kupponen kahvia ja jos sitten ryhdistäytyisin, pukisin farkut jalkaan ja lähtisin vaunuilemaan.

Tule jo kesä... <3

Snadi sydäri!

Ei kovin vakavasta asiasta sydäriä, mutta olisihan se ikävä menettää KAIKKI kuvat Hemulistamme, kun tämä rotisko läppärini meinaa näköjään sanoa yhteistyönsä irti.

Mun on pakko iltapuhteeksi nyt siis siirrellä kuvasia kovalevylle ja laittaa niitä myös tilaukseen ifolorille.
Haluaisin löytää jostain todella ison ja paksun kuva-albumin Hemulin vauvakuville.
Itsellänikin on oma sellainen minne äitini on koonnut kivoimpia vauva-ajan kuvia.

Kiukkuiita Hemuli meni jo noin tunti sitten (toivottavasti......) yöunille.
Mies on yövuorossa ja mun olis varmaan fiksuinta mennä kohta kanssa untenmaille, oon aina niin pihalla aamuisin, joutu sitä yöllä heräämään sen kerran-kaks tai ei ollenkaan.
Onneksi kahvi pelastaa aika usein <3

Pyykkivuorenkin selätin tänä aamuna lopullisesti, oi tätä onnea!
Vielä kun jaksais hinkata lattiat niin täällähän olis ihan kohtuu siistiä olla.

Pyykkipäivä

Olen aina saanut ihan yksinkin asuessani paljon pyykkikoneelle käyttöä, olen kova sottaamaan ja kömpelö, se jos mikä on aika huono yhdistelmä.

Miehen kanssa yhteen muuttaessa tietty pyykkivuorikin kasvoi, mutta vasta Hemulin synnyttyä olen ymmärtänyt äitien ainaisen valituksen pyykin määrästä.
Sitä todellakin tulee ja PALJON.
Varsinkin nyt kun Hemuli on aloittanut soseiden syömisen, tuntuu että vaatteita on jatkuvasti enempi likaisena kuin puhtaana.

Tässäkin yksi syy miksi tämä laiska äiti ei todellakaan edes harkinnut kestovaippailua...
Menishän ne joo varmaan siinä sivussa mutta en viitsinyt edes yrittää, tosiaan kun aina koitan päästä helpoimmalla mitä kotitöihin tulee..

Eilen yöllä ennen nukkumaan menoa kun käännyin mahalleni, muistin kuinka hirveää olikaan nukkua raskaana!
Kun maha oli aivan järkyttävän iso (plus 3 käyrillä mentiin kokoaika) niin asentoja oli tasan kaksi missä saattoi lepäillä.
Oikea ja vasen kylki.
Huh huh, onneksi raskaus on takanapäin ja ei ihan heti uudestaan suunnitteilla!
Pienestä se ihminen iloiseksi tuleekaan ;)

Nyt tämä laiskimus äiti pistää kahvin porisemaan ja hyökkää miljoonan pyykin vuoren kimppuun.

Viikonloppu

Hemuli vetelee päikkäreitä ja minä nautiskelen aamukahvia.

Viikonloppuna Hemulin kummitäti tuli tänne meille ja päästiin miehen kanssa perjantaina hieman viihteelle.
Outoa pakata laukku itseä varten, ilman tuttipulloa, vaippaa jne.

Lauantaina sain uutta ilmettä hiuksiin kun samainen kumpsatäti leikkasi ja värjäsi mun hiukset.
Tollaset asiat kyllä piristää kummasti!

Hiukset oli päässy aikas pahaan kuntoon, ensin raskausaikana ne kasvoi ja kasvoi, tuuheni kovasti.
Raskauden jälkeen ne meni aivan hirvittävään kuntoon.

Mulla on minipossu kuume.
Oli pakko käydä ihastelemassa minipossuja netin ihmeellisessä maailmassakin!
Jos olis oma piha, kotiuttaisin kyllä meille sellaisen pienen röhröh otuksen heti.

Onneksi Hemulissa on minipossua tarpeeksi tällä hetkellä :D

Neiti nelikuisen neuvola

Tänään meillä oli Hemulin neuvola.

Käydään vieläkin samassa neuvolassa kuin missä aloin käymään kun Hemulia aloin odottamaan, vaikka olemmekin muuttaneet jo ihan toiseen piiriin.
Onneksi neuvolan saa valita!
On ihana käydä samalla neuvolan tädillä joka on ollut ihan alusta saakka mukana.

Neiti nelikuisemme oli 67,5cm pitkä ja painoa löytyi hienot 8145g, kolme senttiä ja kilo lisää viime kuusta.
Seuraavaksi onkin ensi perjantaina neuvolalääkäri, sitä en huomannut kysyä että tehdäänkö siellä nyt jotain tosi ihmeellistä, mutta tuskinpa.

Soseita Hemuli on nyt syönyt noin 3,5 kk lähtien eli kohtapuoliin kai kuukauden.
Alkuun maisteltiin iihan vähän vain, nyt menee jo hieman enemmän.
Menisi kyllä enempikin kuin on tarjolla ja saatiinkin lupa alkaa syömään jo aika kunnon satseja kun neidille nuo soseet uppoaa niin hyvin.

Aamupäivällä syödään kasvissosetta ja iltapäivällä hedelmäsosetta.
Jossain vaiheessa otetaan mukaan vielä yksi sose kerta, varmaankin kun lihasoseet tulee mukaan ensi kuussa.
Ja sitten iltapuurot kuuden kk ikäisenä.

Ulkona on niin masentava ilma ettei olla jaksettu vaunuilla hirveämmin, pitää katsoa jos iltasella jaksais pienen lenkin heittää.

Eilen huomasin että olen tiputtanut painoani alemmas kuin ekalla neuvolakäynnillä, eli miinus 30++ kiloa.
Olin aika onnellinen.

Raskausaikana tosissaan lihosin ja turposin jne ihanaa aivan liikaa.
Äitini raskausajat on olleet samanlaisia, vaikka hänkään ei raskausaikana syönyt hirveämmin enempää kuin normaalistikkaan.
Neuvolantäti sanoi tämän olevan joillain aika normia, että elimistö ikäänkuin varastoi ruokaa imetystä varten.
Onneksi se on ilman pitkää imetystä lähtenyt poiskin!

Nyt alkaa olemaan Hemulin päikkyaika....

Päiväunet

Oho, sain Hemulin päikkäreille!

Tätä voikin juhlia kahvilla jotka keitin jo kaksi tuntia sitten.

Hemuli on alkanut kääntyilemään selältä mahalleen, epäilen että se on vaikuttanut päikkäreiden vaikeutumiseen.
Yöt Hemuli nukkuu yhdellä-kahdella syötöllä.
Nukkumaan mennään 21-22 ja herätään tosiaan joskus 2-4 välillä ja sitten vielä 5-7 välillä ellei uni maistu ilman toista syöttöä.
Aamuisin heräillään about 9-9.30 välillä.

Eilen miehen iltavuoron aikaan käytiin Hemulin kummitädillä ja mun äidin luona.
Harvemmin jaksan nykyään lähteä koko päiväksi Hemulin kanssa kaksisteen mihinkään, kun se lähteminen on niin vaikeaa mukamas.
Vaikka mikä siitä muka niin vaikeaa tekee?
Hemuli nukkuu yleensä matkat ja kitinätkin kylässä tulee lähinnä nälästä tai väsystä.

Kummallista että sitä yrittää tosissaan saada pienen nukkumaan ja kun se nukkuu, alkaa itse tylsistymään!
Kaipa tääkin on näitä kotiäitiyden iloja?

Voishan sitä vaikka kuluttaa aikansa siivoamalla mutta yleensä sitä rojahtaa koneen eteen.

Aloittamisen vaikeus!

Höperöityminen kotiäitinä on ottanut valtaa niin paljon että aloin jopa virkata mattoa vanhoista paidoista...
Tälle on pakko tehdä jotain!

Olen pitkään jo lukenut erilaisia äitiysblogeja.
En ole uskaltanut raskausaikana enkä tähän mennessä kun olen ollut äitinä neljä upeaa ja raskasta kuukautta, vaan aloittaa itse moista.

Äitiysblogeja kun tuntuu yhdistävän imetys, kestovaippailu, muskarit ja vauvakerhot ainakin.

Itse imetin viikon.
Se tuntui kun puukkoja olisi vedetty rintalastasta nännejä kohti joka imaisulla, loppujen lopuksi maitoa ei enää edes tullut.
Sattui liikaa ja neuvolantäti käski pitämään taukoa koska vauva joi lähinnä eioota.
Sitten maitoa ei enää vaan tullut.

Kestovaippailua en edes ajatellut missään vaiheessa.
Kai olen mukavuuden haluinen, laiska ja mitävaan, mutta itse en jaksa kaiken muun pyykin lisäksi jota vauva tuo mukanaan koneellisia, alkaa pesemään kakkaisia ja pissaisia vaippoja.

Vauvakerhoihin en uskalla, en ole tarpeeksi sosiaalinen ja uskoisin että saisin yhtä paheksuvia katseita kuin neuvolan odotustilassa imettävältä äidiltä jonka lapsi huutaa rinnalla kun itse lämmitän maidon mikrossa ja Hemuli sen tyytyväisenä juo ja jatkaa hymyilyään.

Häpeilen sitä että olen valinnut helppoja teitä.
Korvikkeen koska en jaksanut raskauden ja synnytyksen jälkeen enää kipuilla yhtään enempää.
Kertakäyttövaipat koska en edes ajatellut jaksavani pyykätä yhtään enempää..

Äidit on aika rankkoja toisilleen.
Ei osata olla onnellisia ja iloisia toistemme puolesta.
Aina toinen tekee kaiken väärin.

Koitan aloittaa kirjoittamaan tätä blogia välittämättä ilkeistä ajatuksista, vaan koitan aloittaa purkamaan höperöitymistäni internetin ihmeelliseen maailmaan.

Tervetuloa lukemaan!