Höperöityminen kotiäitinä on ottanut valtaa niin paljon että aloin jopa virkata mattoa vanhoista paidoista...
Tälle on pakko tehdä jotain!
Olen pitkään jo lukenut erilaisia äitiysblogeja.
En ole uskaltanut raskausaikana enkä tähän mennessä kun olen ollut äitinä neljä upeaa ja raskasta kuukautta, vaan aloittaa itse moista.
Äitiysblogeja kun tuntuu yhdistävän imetys, kestovaippailu, muskarit ja vauvakerhot ainakin.
Itse imetin viikon.
Se tuntui kun puukkoja olisi vedetty rintalastasta nännejä kohti joka imaisulla, loppujen lopuksi maitoa ei enää edes tullut.
Sattui liikaa ja neuvolantäti käski pitämään taukoa koska vauva joi lähinnä eioota.
Sitten maitoa ei enää vaan tullut.
Kestovaippailua en edes ajatellut missään vaiheessa.
Kai olen mukavuuden haluinen, laiska ja mitävaan, mutta itse en jaksa kaiken muun pyykin lisäksi jota vauva tuo mukanaan koneellisia, alkaa pesemään kakkaisia ja pissaisia vaippoja.
Vauvakerhoihin en uskalla, en ole tarpeeksi sosiaalinen ja uskoisin että saisin yhtä paheksuvia katseita kuin neuvolan odotustilassa imettävältä äidiltä jonka lapsi huutaa rinnalla kun itse lämmitän maidon mikrossa ja Hemuli sen tyytyväisenä juo ja jatkaa hymyilyään.
Häpeilen sitä että olen valinnut helppoja teitä.
Korvikkeen koska en jaksanut raskauden ja synnytyksen jälkeen enää kipuilla yhtään enempää.
Kertakäyttövaipat koska en edes ajatellut jaksavani pyykätä yhtään enempää..
Äidit on aika rankkoja toisilleen.
Ei osata olla onnellisia ja iloisia toistemme puolesta.
Aina toinen tekee kaiken väärin.
Koitan aloittaa kirjoittamaan tätä blogia välittämättä ilkeistä ajatuksista, vaan koitan aloittaa purkamaan höperöitymistäni internetin ihmeelliseen maailmaan.
Tervetuloa lukemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti