HUH HUH.
En voi muuta sanoa. Oon siis aivan puhki.
Hemuli on yleensä melko helppo vauva, esim. mun äidin mielestä helpoin vauva jonka se on koskaan nähnyt.
Mutta ei tänään...
Tänään sain kahden tunnin sukulaisilla kyläilyn aikana tuntea millaista olisi, jos olisi todella vaativa vauva.
Korvat soi vieläkin ja uskon että soi niillä sukulaisillakin (anteeeeeks!!).
Tänään tuli todistettua kuinka suuri voima pienelle lapselle päikkäreiden väliin jäämisellä on.
Tänään arvelin kaiken korvatulehduksesta flunssaan, ehkä sille tulee taas hammas?!
Ja kun Hemulin rakkaista rakkain otus, eli oma isä, tuli meitä noutamaan kotiin, huuto loppui kuin seinään.
Autossa Hemuli nukkui ja kun kotona heräsi, hän oli oma ihana naurava itsensä.
Olisipa ne sukulaisetkin nähnyt sen oikean Hemulin.... :D
Nyt mies nukuttaa Hemulia (jonka nukkumaan meno venähti aivan liian pitkään) ja mä palkitsen itseni tästä päivästä selvinneenä ja syön pari leipää _ihan yksin_ omassa rauhassa, ah.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti